Know something about this song or lyrics? Add it to our wiki.
Elämän keskipäivässä
minäkin eksyin synkkään metsään.
Ammupäiväin kappaleisiin
iltojen ikävään
missä kasvot puhuvat omaa kieltään,
oppivat surua nauramaan
ja elämän hauraat astiat
katsovat ihmetellen toisiaan.

Askel ja pysähdys kerrallaan
yksi nurin yksi oikein
etsit tietä joka hehkuu
polkua joka puhuu.

Se on käsiesi liikkeessä
se on taivaan kannen valoissa
se on päivällä ja yöllä ja aina
se on täällä se on muualla
se ei puhu , ei voi vastata
olen ymmärtänyt tämän sen valossa

Talvi toi meidät tähän paikkaan
missä lepäämme kylki kyljessä
opimme enemmän toisiamme
opimme ajoissa luopumaan
missä
et ehkä tiedä mitä tehdä
vaikka ehkä joskus olenkin varma
ja joskus makaan aivan hiljaa
ja uskallan vain epäillä.

Jos yrittäisin puhua vain sanoja
käsiin jäänyt kosketuksen paloja
täytyy luopua, ajatella uudelleen
itsensä ja muut.


Lyrics submitted by Equilan

Aura song meanings
Add your thoughts

1 Comment

sort form View by:

Add your thoughts

Log in now to tell us what you think this song means.

Don’t have an account? Create an account with SongMeanings to post comments, submit lyrics, and more. It’s super easy, we promise!

Back to top
explain