Yön vaelluksella läpi hämärämetsäin tuuli kylmyyden ja talven myrskyää yli meidän
jotka ratsastaen tulivat murskaamaan elämän ilossa ja valossa
He, jotka ovat kuolemattomia.
Ikuiseen elämään suotuja kuten mekin, yksi synkkä myrsky Hänen liekistään
Me olemme Hänen pahuutensa sieluja, musta viikate niittäen elämän ilossa ja valossa
Kuin kylmyys ja talvi yli Suomen, me saavuimme pois menneestä,
ajasta jonne meidän on kaipuu sillä sieltä sikiää ikuinen kuolema, tuhansien vuosien kunnian auer.
Meidän valtakuntamme...
Me palaamme hallitsemaan korkeimmalla ja suurimmalla mahdilla, Hänen poikinaan, kuninkaina.
Pohjolan istuimilla
Te, kuolemaan kahlitut joiden joukossa kerran kuljimme
Teidän verenne on virtaava!
Heikon rotunne häpäisemille maille nousee tuli, Hänen liekkinsä mustana roihuten.
Liekit nielevät kotinne, elämänkylistä tuhkakyliä...
Me ratsastamme yli Kuolemananne.
Tuomiopäivän monumentteina ruumiinne, luina tuhkan mustaamina,
ovat kunnian muistoja vuosituhansia kylmässä, talven tuulissa valittaen keihäiden painona.
Me katsomme oli mennessämme, yli korpitantereiden ratsastuksen, polkuja joita Kuolemanne koristaa,
polkuja joita nyt vain suru kulkee muistojemme ilossa
Niiden varsille elämänhyljänneet luunne ovat kerätyt
Ikuisesti, kalpeina kuoleman muistoina


Lyrics submitted by Bloodmouth

Ikuisesti, Kalpeina Kuoleman Muistoina song meanings
Add your thoughts

No Comments

sort form View by:
  • No Comments

Add your thoughts

Log in now to tell us what you think this song means.

Don’t have an account? Create an account with SongMeanings to post comments, submit lyrics, and more. It’s super easy, we promise!

Back to top
explain