heitin veteen pienen kiven
ja se särki kuvani
oli vastarannalla lapsi
joka minua seurasi
hänen polvihousunsa taskuun
eivät kivet mahtuneet
ja pienet polvensa olivat
verille kaatuneet

tuo poika mulle viittoi
kädessään kaarnanpalanen
hän halusi lähettää sen yli veden mutkaisen
tuo viesti joka lähti
ei saapunut milloinkaan
ja tuo suuri vesi peitti
huutomme pauhullaan

kerjäläisten valtakuntaan
eivät herrat saapuneet
eikä yli suuren veden
hätähuudot kuuluneet
kerjäläisten valtakuntaan
pääsee kaarnalaivalla vain
se mikä hukkuu ja mikä säilyy
sen pidän omanain

tuli taivaanrannan takaa
tulivaunuilla muukalainen
se laskeutui vastarannalle
viereen pojan resuisen
ja poika vaunuun nousi
käsiään heiluttaen
näin poistui tulivaunut
meidät erottaen

mä tulen tähän rantaan
taas yhä uudestaan
ja heitän veteen kiven
joka kuvani musertaa
mä istun iltaan asti
vain häntä odottaen
tuo rääsyläinen tietää
jotain mitä tiedä en

kerjäläisten valtakuntaan
eivät herrat saapuneet
eikä yli suuren veden
hätähuudot kuuluneet
kerjäläisten valtakuntaan
pääsee kaarnalaivalla vain
se mikä hukkuu ja mikä säilyy
sen pidän omanain


Lyrics submitted by Daedolon

Kerjäläisten valtakunta song meanings
Add your thoughts

No Comments

sort form View by:
  • No Comments

Add your thoughts

Log in now to tell us what you think this song means.

Don’t have an account? Create an account with SongMeanings to post comments, submit lyrics, and more. It’s super easy, we promise!

Back to top
explain