"Kivenkantaja" as written by and Ville Tuomas/sorvali Sorvali....
Äärellä veden luodolla istuen
polviin päänsä painaneena.
Laineet kolean tuulen syleilyssä
taakkansa saavat kantaakseen.

Nähnyt on tulta, nähnyt on kuolemaa
mies petojen kasvattama.
Nähnyt on hävityksen kansansa,
nähnyt mitä ei voi unohtaa.

Taivaille vannonut ikuista vihaa
kantaja miekan ruosteisen.
Kantaja kiven kironnut kuninkaita,
polttanut maat takanaan.

Laaksoihin kärsimysten,
virtaan vetten katkeruuden.
Polkuja seuraamatta
painon alle musertuen.

Äärellä veden kurjalla karilla
hahmo raskain aatoksin.
Yksin kiroaa, hiekalle laskee
kiveenhakatun kohtalon.

Ei aukene taivas, ei nouse tuuli,
pilvet rantaa varjostavat.
Hiljaisuudessa kiroaa ja odottaa
matkaaja tyhjään huomiseen.

Sitä surua ei voi unohtaa,
ei kiveä jalkoihin laskea.

Sitä vihaa ei voi tukahduttaa,
on hulluus kiven painona.


Lyrics submitted by Equilan

"Kivenkantaja" as written by Marko Samuel Tarvonen Henri Antti Sorvali

Lyrics © Warner/Chappell Music, Inc.

Lyrics powered by LyricFind

Kivenkantaja song meanings
Add your thoughts

1 Comment

sort form View by:
  • 0
    General CommentWow, very poigniant! I wish Moonsorrow would come to North America, but oh well... *sighs*
    simiankolyaon November 15, 2004   Link

Add your thoughts

Log in now to tell us what you think this song means.

Don’t have an account? Create an account with SongMeanings to post comments, submit lyrics, and more. It’s super easy, we promise!

Back to top
explain